Suomen alkoholilainsäädännössähän olisi ehkä pikkuriikkisen korjattavaa. Annas kun selitän tarkemmin… Tutkin tässä männä kesänä ihan mielenkiinnosta ATK:sta alkoholijuomien etämyyntiä ulkomailta Suomeen, kun muutama kaverikin on tilannut ja kehunut. Kuulemma monet tuotteet on semmosia mitä Suomesta ei välttis saa ja hinnatkin ovat edullisia. Päätin pistää systeemin testiin. Pengoin tullin ohjeet ja lainsäädännön asiasta ja valmisteveron ja ilmoitukset & maksut pitäisi maksaa ulkomainen myyjä jos myyntiyritys edes suosittelee jotakin rahtiyhtiötä. Näin oli myös oman tilaukseni kanssa, joka käytännössä paketoi rahdin tilaukseen ja näytti vain yhden rahtiyhtiön rahdin hinnat reaaliaikaisesti ostoskorissa (artikkelin kirjoitushetkellä näyttää useamman rahtiyhtiön hinnat). Silti tämä saksalainen rajakauppa väitti maksujen ja ilmoitusten kuuluvan asiakkaalle ja olipa ystävällisesti linkannut vielä tullin www-sivutkin, josta kyllä löytyy pikaisellakin vilkaisulla mustaa valkoisella, että tämä saksalainen yritys on tässä väärässä. Uskaltauduin siis tilaamaan kokeeksi kaksi laadukkaampaa 24-packkia olutta, litran pullon Jägermaisteria ja kilon karkkia. Koko setti toimituskuluineen oli alle 80€.
Kun nämä tuotteet tuotiin vajaan kahden viikon kuluttua ja jätettiin kotiovelle. Mitään ei tarvinnut allekirjoittaa. Missään kohtaa ostotapahtumaa myöskään ikää ei tarkastettu. Jos käytettävissä on luottokortti tai muu hyväksytty maksutapa, niin alkoholia, vahvaakin saa siis Saksasta kotiovelle MUTTA kotimaiset pienpanimot eivät saa harjoittaa vastuullista etämyyntiä oluillensa.
Käytännössä tuo etämyynti esim. Saksasta lienee Suomen viranomaisille hankala pala, koska toimivalta ei ulotu Suomen rajojen ulkopuolelle? Omasta tilauksestani myös valmisteverot ja ilmoitukset jäävät nyt mitä ilmeisimmin maksamatta & tekemättä, koska lain mukaan ne kuuluvat ulkomaiselle myyjäyritykselle. Suomen lain noudattaminen ei ilmeisesti juuri tätä yritystä kiinnosta, koska sanktiot eivät ulotu ulkomaille? Jotain tarttis mielestäni kuitenkin tehrä. Tämä tilanne ei voi olla kestävällä pohjalla. Virkavalta yrittää tällä hetkellä saada ennakkotapausta aikaiseksi, mutta tilanne on hankala asianmukaisen lainsäädännön puuttuessa: https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000007623582.html
Suomessa on myös Euroopan toiseksi kalleimmat alkoholin hinnat (https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2016062321773557). Se ei välttämättä ole kuitenkaan suurin ongelma, vaan se, että ulkomailta viinaa saa kotiovelle, mutta kotimaista pienpanimo-olutta ei saa tilattua kotiinkuljetuksella lähipanimosta. Tai korjataan sen verran, että muutamat pienpanimot kuulemma vievät olutta ulkomaille, jotta suomalaiset voivat tilata sen sieltä kotiovelleen. Kätevää?
Ei ole salaisuus, että olen oluen ystävä. Omassa juomakulttuurissani juoman tilanteeseen sopivuus ja laatu, ei määrä on keskeisessä roolissa ja siksi ulkomailta isojen määrien ostaminen ei ole järkevää. Olut on tuoretuote ja maistuu tunnetusti parhaalta mahdollisimman lähellä panimoa nautittuna. Viime aikoina olen kauppareissuillani suosinut paljon yhä laajenevaa kotimaisten I-vahvuisten (alle 2,8%) IPA oluiden valikoimaa. Eli yhä miedompaa kohti mennään Topeliuksen hengessä. Sillä myös jo legendaarinen Zachris Topelius kirjoitti oluen taistelusta viinapirua vastaan, tämä kirjoitus on niinkin tuore kuin vuodelta 1853:
”Viina on tarve, siinä sen salaisuus meidän maassamme. Sen väärinkäyttöä ei voida poistaa, ellei onnistuta sille hankkimaan jälkeläistä, joka samalla kun se vilkastuttaisi, vahvistaisi ja lämmittäisi olisi myös terveydelle hyödyllinen. Emme tiedä mitään niin sopivaa viinan tilalle kuin olut. Ominaisuudet, hinta ja valmistus kieltämättä antavat tälle juomalle suuren etumatkan. Olut on terveellistä, ravitsevaa ja lämmittävää, vaikka sitä juotaisiin jääkylmänä. Sitä voidaan helposti kuljettaa kaikkialle, se ei juovuta, ellei sitä nautita kohtuuttomasti – ja missäpä jumalanlahja, jota ei turmella kohtuuttomalla käytöllä. Pieni Daavid on käypä taisteluun Goljat-jättiläistä vastaan ja tappava hänet, pieni olutpullo on nielevä suuren viina-ankkurin – ja jokainen joka sanoin tai teoin lähettää näitä pieniä lasiapostoleja talonpojan tupaan, kalastajan venheeseen, merimiehen laivan kannelle ja rikkaankin asuntoon, missä juovutusjuomat korkeine etiketteineen tekevät kauppansa, hän on tavallaan edistänyt vankilain puhdistamista, kapakkain tyhjentämistä, sovun ja hyvinvoinnin palauttamista äsken niin kurjiin majoihin.”
Suomalaisen vastuullisen olutkulttuurin puolesta jo vuodesta 2000. 🙂