Kommenttini Debatti 2: koronarokotteiden turvallisuus



Yritin rekisteröityä ts.fi -blogialustalle kommentoidakseni Professori Juhani Knuutin tiededebattia koskevaa kirjoitusta siellä, mutta yli kuukauden tunnuksieni rekisteröintiä odotettuani päätin julkaista kommenttini täällä tutummalla alustalla, jonne kirjoittaminen ei ole sensuroitua tai ainakaan hankalaa. Kannanpa siis itsekin vaatimattoman korteni kekoon tässä MKR:n ja Professori Juhani Knuutin koronarokotteiden turvallisuutta koskevassa debatissa.

Olen maallikko, enkä omaa minkäänlaista lääketieteellistä koulutusta. Joku saattaisi kutsua minua ilkeästi salaliittoteoreetikoksi tai foliohatuksi, mutta itse en noista itseäni tunnista, mieluumminkin päinvastoin. Olen akateemisen loppututkinnon suorittanut ja kriittisesti ”ylhäältä valmiina annettuihin totuuksiin” suhtautuva monelta alalta aktiivisesti tietoa hakeva ikuinen opiskelija. Skepsiksen jäsenkin olen jo n. 15 vuotta ollut. Haluan useimmiten myös ymmärtää perusteet miksi joku olisi niin kuin sen väitetään olevan.

Debatti olisi viestintämenetelmänä itselleni haastava, koska pitäisi esittää kanta ja sille perustelut. Haastava juurikin siksi, että MINULLA ei ole oikein mitään kantaa, eli en ole kantaani lukinnut mihinkään suuntaan -enkä mielelläni lukitse. Uutta tietoa kun tulee, pitää pystyä sopeutumaan ja kantansa betoniin valamalla tämä menee, jos ei mahdottomaksi, niin ainakin hankalaksi. Oman jo lukitun kannan perusteiden esittelyn sijaan minulle luontaisempaa on kysellä ja kyseenalaistaa. Jos valittu näkökulma tai ajatusaihio osoittautuu vääräksi, niin tärkeää on osata myöntää virheensä, antaa arvostusta oikealle tielle opastajalle ja kääntää ylpeästi asiassa takkia aina kun sen paikka tulee.

Jo varhain koronan alkupuolella vastaani tuli muutamia mielenkiintoni herättäneitä erikoisuuksia. Great Barringtonin julkilausuma ehkäpä ensimmäisenä. Julkilausumassa kuvattiin karkeasti pandemian hoitotapa, jossa riskiryhmistä huolehdittaisiin tehostetusti, mutta muu yhteiskunta jatkaisi eloaan kutakuinkin normaalisti. Julkilausuman allekirjoitti ensin useiden huippuyliopistojen professorit, nopeasti tuhannet, sitten kymmenet tuhannet lääkärit, tutkijat, epidemiologit, virologit ja muut tieteen harjoittajat. Media ja terveydenhuollon auktoriteetit julkisessa keskustelussa vaikenivat julkilausumasta kuin yhteisellä päätöksellä ja ne harvat jutut, jotka kirjoitettiin perustuivat usein Lancetissa julkaistuun John Snow Memorandumiin, joka oli kriittinen vastine Great Barringtonin julkilausumalle. Erikoiseksi tämän John Snow Memorandumin teki, että sitä vastaan osoitettu kritiikki ei puolestaan saanut sitten enää lainkaan palstatilaa -tai ainakaan itse en sitä ole kyennyt yrityksistä huolimatta havaitsemaan. Tästä tapahtumaketjusta heräsi itselläni ensiepäily ja ajatusaihio, että kaikki ei mene nyt aivan oikein. Ajatusaihio on matkan varrella saanutkin sitten paljon lihaa luiden ympärille.

Koronan aikana meille on havaintojeni mukaan kertynyt valtava määrä tutkimustietoa ja tilastoja, joista kukin voikin nyt kätevästi poimia haluamansa tutkijan, julkaisijan, maan tai lopputuloksen perusteella. Kyllä, myös lopputuloksen. Niin taudin vaarallisuus kuin valtavan moni muukin tutkimusaihe koronan tiimoilta on johtanut ristiriitaiseen tutkimusnäyttöön ja voit vaivaa näkemällä löytää monista aiheista äkkikatsomalta täysin ristiriitaiselta vaikuttavia tutkimustuloksia. Huomionarvoista on, että myös eri maista kertyneet tilastot ovat monin tavoin keskenään ristiriitaisia. Ristiriitainen näyttö tekee meille helpoksi löytää tutkimuksia tai tilastoja, joilla näennäisesti tieteeseen pohjaten voimme perustella miksi korona olisi erityisen vaarallinen ja rokotteet toimisivat erinomaisesti tai, että korona ei olisikaan erityisen vaarallinen ja rokotteet eivät itse asiassa toimisikaan kovin hyvin -jos enää lainkaan. Jostain syystä media ja terveydenhuollon auktoriteetit eivät tuo esille esimerkiksi koronarokotekriittiisiä tutkimustuloksia käytännössä lainkaan, vaan se työ on jätetty kansalaisaktiiveille, joita on moneen lähtöön monenlaisilla taustoilla.

Koko debatin ajatus mielestäni vesittyy nyt sillä, että ammuksia löytyy kattavasti molemmin puolin pöytää molemmille joukkueille, eikä kantansa jo lukinnut osapuoli millään luovu ajatuksistaan, koska tulivoimaa, eli tieteellistä aineistoa sitä tukemaan löytyy. Helpompi on pettää itseään ja jättää tutustumatta / omaan arvoonsa kaikki se tieteellinen näyttö, joka on oman kantansa kanssa ristiriidassa.

Oma kritiikkini koko korona-aiheessa koskeekin juuri tätä ilmiötä. Meidän viranomaisemme ja terveydenhuollon auktoriteettimme, jollaiseksi myös Professori Knuutin lasken, ovat olleet valheellisen varmoja, yksipuolisia omissa ulostuloissaan koronan suhteen, vaikka tiede ei sitä ole ollut. Kritiikki ja keskustelu vaietaan monin eri keinoin. Todellinen tieteentekijä toisi esille jos käsiteltävä asia olisi kiistanalainen tai jos tutkimusnäyttö ei olisi selvä.

Tällä(kin) kertaa Professori Knuuti käytti mielestäni debattikirjoituksessaan tyylipuhtaasti kaikki klassiset, ehkäpä osin vilpillisetkin debattitaktiikat: a) jätä vastaväittäjän esittämät hankalasti kumottavat tai selitettävät tutkimustulokset/tilastot huomioimatta b) vastaa vähän eri asioihin kuin mitä on kysytty / esitetty tai vastaa ainakin eri asteikoilla ja termeillä, kuin mitä vastapuoli käyttää c) aseta vastaväittäjän kaikki argumentit epäluotettavaan valoon poimimalla yksittäisiä asiavirheitä ja epäjohdonmukaisuuksia d) käytä syntynyttä foorumia vahvistaaksesi omaa agendaasi e) julistaudu koko keskustelun yläpuolelle ja vetäydy ”tyylikkäästi” ennen kuin yleisölle käy ilmi, että vastapuolen ammuksissa on muitakin kuin suutareita. 

Myönnettäköön, että tuo kohta c) oli kyllä tehty helpohkoksi.